Ruokatrendeistä kun puhutaan, jyllää raakaruoka parhaillaan. Raakakakkureseptejä löytää jo perinteisistäkin medioista ja moni tietää, että termi tarkoittaa muutakin kuin keskeneräistä ruokaa.
Pinnan alla kuplii kuitenkin jo seuraava ruokatrendi: villiruoka on tulossa lujaa, eikä yhtään haittaa se, että raaka-aineet kasvavat ympärillämme ja ne voi napata mukaansa ilmaiseksi.
Villiruoka.fi -sivuilla on lause: ”parempaa kuin luomu, ilmaiseksi”. Tällä todennäköisesti viitataan villiraaka-aineiden terveysvaikutuksiin sekä puhtauteen. Saitin perustaja, villiruokaspesialisti ja kokki Sami Tallberg kun on mies luonnollisen puolesta, lisäaineita ja muita vastaavia vastaan.
Villiä kerätessään on kuitenkin tosi tärkeää paitsi tietää mitä kerää, myös mistä kerää. Oma villiyrttituntemukseni on säälittävää, mutta nokkosiin olen perehtynyt ja niistä tiedän sen, ettei pidä kerätä esimerkiksi vilkkaiden teiden varsilta (koska pakokaasut ja muut saasteet) tai esimerkiksi tunkioiden liepeiltä (keräävät itseensä nitraattia, joka muuttuu elimistössä nitriitiksi). Löydät vuonna 2011 tekemäni nokkosen kerääjän ABC:n Uuden Mustan sivuilta. Sieltä löytyy paljon lisää tietoa aiheesta.
Nokkonen (kuva) on itselleni rakas samasta syystä kuin pihlaja: erittäin terveellinen, kotimainen ja runsassatoinen, kotimainen ruoka-aine, jonka tietävät kaikki, mutta monelle se on yhtä tyhjän kanssa, hyödytön. Siinä missä pihlajanmarjat ovat sentään kauniita, on nokkonen monelle vain nilkkoja poltteleva riesa. Nokkonen ansaitsee meiltä vähän enemmän respectiä!
Eikä nokkonen ole suinkaan ainoa, on Suomen luonnossa paljon muutakin villiä, joka kelpaa ravinnoksi mainioksi ja maistuu jopa ihanalta. Sami Tallberg on julkaissut villiyrtti-kirjoja useamman ja vetää aiheesta kurssejakin. Ehkä pitäisi osallistua?
Teoriassa olen hyvin kiinnostunut villiyrteistä ja niiden hyödyntämisestä, mutta käytännössä olen vasta ajatuksen tasolla. Veikkaan tilanteen olevan aika monen muun kohdalla sama. Minun piti viime keväänä aktivoitua asian kanssa ja postasin teille silloin nokkossipsien reseptinkin, mutta en saanut aikaiseksi testata niitä itse. Ehkä raskaus oli osasyy, etten saanut könytyksi metsään ja opiskeltua villiasiaa enempää, mutta nyt olen päättänyt, että haluan oppia ainakin käyttämään muutamaan villiyrttiä kunnolla.
Villispesialisti Sami hehkuttaa juuri omaa suosikkiani, nokkosta, paljon ja totesi eilisessä Hesarissa suhtautuvansa nokkoseen samalla kunnioituksella kuin japanilaiset levään. ”Siinä on niin paljon ravintoaineita. Se on meille tarkoitettu.”
Olen säilönyt nokkosta monena vuotena, mutta oikeastaan käyttänyt sitä vain smoothieissa (olen säilönyt lehdet kuivaamalla ne). Toivottavasti ehdin hakea nyt — kun nokkoset ovat tuoreita ja nuoria — niitä jostakin ja testata eri muodoissa. Sipsit nyt olisivat aika helppo tapa aloittaa.
Vinkki: tällaiselle kaupunkilaisurpolle apua villiyrttien tuntemiseen tarjoaa vasta julkaistu mobiilisovellus, jossa esitellään 20 kasvia ja jokaisesta on kolme herkullista reseptiä. 60 reseptiä siis.
- Tämä ensimmäinen suomalainen villivihannessovellus yhdistää upeasti tietoa ja käytännön ohjeita sekä tarjoaa herkullisia reseptejä kasvien käyttöön keittiössä, Annakaisa Vänttinen Suomen Luonnon tekijätiimistä toteaa.
Sovelluksessa olevien kuvien ja kuvailujen avulla villivihannekset on helppo tunnistaa. Sovelluksen voi ladata IOS-, Windows- ja Android-puhelimiin hintaan 2,99 €. Tuotot käytetään suomalaiseen luonnonsuojelutyöhön.
Lähde: suomenluonto.fi
Latasin sovelluksen itselleni ja se vaikuttaa todella hyvältä. Jokaisesta kasvista kerrotaan olennaiset: miten tunnistaa, mikä osa kasvista käytetään, mistä kerätään, koska, miten valmistetaan (kolme reseptiä jokaisesta kasvista). Sovelluksessa on myös hyvät kuvat. Vielä kun se näyttäisi, mistä löytyvät lähimmät nokkoset. 
Villiruokaa voi kerätä vapaasti melkein mistä vaan, koska villivihannesten keruu kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Kerääjällä on kuitenkin myös velvollisuuksia: kasvi pitää tunnistaa oikein, kasveja tulee kerätä sieltä täältä runsaista esiintymistä, eikä koskaan saa napata mukaan koko kasvustoa. Juurien ja jäkälän, puun lehtien, kerkkien ja mahlan keruuseen täytyy tarvitaan maanomistajan lupa.
Pahus kun en tajunnut mennä nokkosjahtiin viikonloppuna Salossa. No, onneksi paikkoja on hyvin täällä pääkaupunkiseudullakin.
The post Villi on uusi raaka: nam nokkonen! appeared first on Kemikaalicocktail.
